Tällä kertaa päästään lukemaan ajatuksista TuTo Ry:n toimistolta. Kiitos Sini!
Viime viikot ovat osoittaneet, miten ei ole olemassa urheilua ilman yhteiskuntaa eikä yhteiskuntaa ilman urheilua. Ensin keskeytettiin kilpatoiminta, minkä seurauksena monen urheilujoukkueen ja urheilijan matka jäi kesken. Tilanne oli hämmentävä. Hetkessä oli pyyhkäisty pois näkyvistä kaikki se, mihin oli koko kausi tähdätty. TuTossa tämä näkyi joukkuelajeista voimakkaimmin jääkiekossa, lentopallossa, koripallossa ja salibandyssä. Kolmen viimeisimmän kohdalla tilanne oli ehkä kaikista riipaisevin – niissä kun sarjanousun mahdollisuus oli vahvasti läsnä. Toki yksilölajien kohdalla tilanne on myös kaoottinen ja kauden huippukuntoa pitäisi yhtäkkiä saada ajoitettua ihan eri kohtaan.
Hyvin pian tuli päätös myös ryhmätreenien keskeyttämisestä. Uhaksi nousi kuukausien tauko. Mikä joukkue tulee sen kestämään, jää nähtäväksi. Aikuisilla urheilijoilla on lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet onnistua yksilöharjoittelussa, mutta lapset jäävät nyt todella yksin. Monilla vanhemmilla ei ole keinoja tai kykyä ohjata lapsia liikkumaan – tämä kun on jo pitkään ulkoistettu kouluille, mutta vielä vahvemmin urheiluseuroille. Seuratyöntekijät tietävät, että nyt olisi tärkeää olla läsnä. Mutta miten se onnistuu, kun on pakko olla niin kaukana?
Samalla, kun itse joukkueiden olo on tyhjä, on sitä myös meidän kaikkien tutolaisten. Samat ihmiset seuraavat useita TuTon lajeja, ja peleihin mennessä tiesi, missä päin katsomoa kukin joukko istuu.
Siellä vaihdettiin kuulumiset kaikista meistä. Ihailin aina sitä, miten paljon monet tiesivät eri lajien sarjatilanteista ja pelaajista. Tai siitä, millaisen tuloksen yleisurheilijamme Milja Thureson oli viikonloppuna juossut hallikisoissa. Katsomoissa istuu monta sellaista, jotka ovat olleet rakentamassa TuTosta sitä kaikkea, mitä se on tänä päivänä. Suurin osa ei ehkä tunnista heitä, mutta he ovat silti vahvasti läsnä.
Kaiken tyhjyyden, pettymyksen ja hämmennyksen keskellä ei voi olla ymmärtämättä sitä voimaa, joka on normaaleissa olosuhteissa läsnä. Miten mieletön rikkaus on kuulua seurayhteisöön, jossa tehdään yhteistyötä jopa lajien välillä ja jossa tunnetaan yhteisöllisyyttä. Nuorille harrastajille on upeaa tietää, miten paljon urheilijoita heidän ympärillään on – ja miten paljon vaihtoehtoja urheilu tarjoaa. Ja jokainen on osa sitä yhteisöä.
Kun TuTon nuori lätkänpelaaja tai TuTon entinen koripalloilija, nyt jo kahdeksankymppinen mies, katsoo TuTon lentopalloa, hän on osa sitä. Siellä pelataan me.
Se, että TuTossa pelataan puoliammattilaistasolla jääkiekkoa ja lentopalloa, antaa mahdollisuuden – ja vastuun – tukea pelaajia myös elämän muilla osa-alueilla kuten työ- ja opiskelumaailmassa. Verkostoon kuuluvat myös Turun kaupunki, Turun Ammatti-instituutti, Urheiluakatemia ja Turun Ammattikorkeakoulu. Monet lentopallopelaajamme ovat nuorille tutolaisille loistava esikuva siitä, miten urheilun ja opiskelun voi yhdistää, ja miten se kannattaa. Jääkiekkomaailma on usein yksisuuntaisempi – vaikka vain harvasta tulee ammattilaispelaaja, varsinkaan sellainen, joka tienaisi alalla omaisuuden, saattaa opiskelu jäädä taka-alalle. Ollaan tärkeiden arvojen äärellä: nöyryyden, ahkeruuden, rohkeuden ja päättäväisyyden. Kaikesta kun saisi sopivan määrän, olisivat asiat paremmin kuin hyvin.
Siinä, missä seuran yhteisöllisyys on kasvanut (ja löytynyt uudelleen) me-hengen osalta, tulisi sitä kasvattaa yhä enemmän myös käytännössä: lajirajat rikkova harjoittelu ja toiminta edistävät paitsi huippujen kehitystä, vähentävät myös nuorten drop out -ilmiötä ja kannustavat monipuoliseen harjoitteluun. Meidän seurayhteisössämme voi harrastaa yhdeksää eri lajia! Vaikka lentopallon puolella ei ole junioritoimintaa, ovat otteluissa toimineet pallopoikina ja -tyttöinä Tuton kiekkoilijat ja yleisurheilijat. Yleisurheilun huippu Thureson taas on pitänyt juoksuharjoituksia naislentopalloilijoille ja jääkiekkoilijat käyvät säännöllisesti Tuton painiharjoituksissa.
Kun ennen ainoastaan jääkiekkopuolella vaikuttaneet faniryhmä TUTO Rebels ja tanssiryhmä TUTO Cheerleaders saapuvat yhdessä kannustamaan lentopallojoukkuettamme Nunnavuoreen, on ilmassa voiton tuntua ottelun lopputuloksesta huolimatta.
Viime kausi toi monessa lajissamme hienoja onnistumisia, joita seuratessa tunsimme kaikki suurta iloa, sekä toisaalta karvaita vieraspelireissuja, jotka ehkä ottivat enemmän kuin antoivat. Tämä kausi päättyi lentopallon osalta voittoon. Käytetään sitä iloa ja sen eteen tehtyä työtä motivaationa ensi kauden rakentamiseen. Kun yhteiskunta lähtee taas pyörimään, me tarvitsemme urheilua enemmän kuin koskaan. Kaikkia lajeja ja kaikista kokemisen näkökulmista.
Sini Paakkinen
TuTo ry:n toiminnanjohtaja
