Antti Ropponen, TUTO Volley. Kyllä, luitte oikein.
Marssijärjestys on selvä, kun seuraavan kauden lentopallojoukkuetta rakennetaan. Ensin pitää saada laadukkaan päävalmentajan nimi sopimuspaperiin. Jani Niskakangas. Sen jälkeen on ykköspassarin, eli joukkueen kulmakiven vuoro. Joel Laakso.
Tämän jälkeen kaikki onkin jo helpompaa.
Kun aikaisessa vaiheessa on tiedossa, minkä niminen laatupassari ruokkii hakkureita, joukkueen kiinnostus kasvaa heti. Viime kaudella latvialainen Renars Jansons sai Kyyjärven paidassa iskeä hirmupisteitä Laakson nappisyötöistä.
Nyt samasta tarjoilusta pääsee nauttimaan toinen kovanluokan hyökkääjä, Antti Ropponen, Nurmon Jymyn lahja kotimaiselle ja jo kansainvälisellekin lentopallolle. Passari Laaksolla riittääkin töitä, sillä ”nurmoolainen” on iskenyt kotimaan kentillä useammalla kaudella yli 500 pistettä. Nämä ovat kovia lukemia.
Kuinka paljon seuravalintaasi vaikutti nyt se, kun passari Laakso siirtyy myös Turkuun?
– Lentopallossa passarin rooli on tärkeä. Jos itse lähtisin rakentamaan joukkuetta, niin valitsisin passarin ensimmäiseksi. Hän kuitenkin helpottaa paljon hyökkääjän pelaamista. Jos hakkuri joutuu usein jalalla korjaamaan passia, niin suoritukseen menee ylimääräistä energiaa.
Vuonna 1995 syntyneen Ropposen meriittilista on melkoinen. Alle kolmekymppiseltä pelaajalta löytyy Suomen mestaruuksia niin aikuisten kuin juniorisarjoistakin. Himmeämpiä SM-mitaleita varten tarvitaan isompi palkintokaappi. Ropponen on valittu kolme kertaa perätysten Mestaruusliigan liigatähdistön hakkuriksi. Ehkä erikoisin meriitti on valinta Sveitsin pääsarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi.
Ropponen on oiva esimerkki huipputason urheilijasta, jonka taustalla on liikunnallinen monipuolisuus. Kun Etelä-Pohjanmaalta tullaan, on urheilevan perheen pojan lajikirjo ollut perinteinen, mutta myös monipuolinen. Lentopallon ohella tutuiksi ovat tulleet muun muassa yleisurheilu ja pesäpallo. Pallot ovat saaneet kyytiä siinä kuin keihäskin.
Oliko lajivalinta nuorena helppo?
– Pesäpallo oli minulla pitkään ykköslaji, mutta kun siirryin Kuortaneelle urheilulukioon, ja kun harjoittelimme pari kertaa päivässä nuorten maajoukkueen kanssa, lentopallo valikoitui ykköslajikseni. Aikaa ei jäänyt enää pesäpallolle.
Joukkueurheilussa toisen epäonni voi olla toisen onni. Näin myös Ropposen kohdalla. Ei kahta sanaa, etteikö Kokkolan Tiikereitä nuorena edustanut Ropponen olisi ennemmin tai myöhemmin noussut Mestaruusliigan eliittiin. Ura kuitenkin urkeni nopeammin, kun Tiikereiden ykköstykki, moninkertainen Suomen mestari Olli-Pekka Ojansivu kärsi ajoittain terveysongelmista. Nuori Ropponen sai tilaisuuden ja käytti sen.
Kokkolasta Ropponen siirtyi Loimaan lakeuksille. Pelit sujuivat myös Hurrikaani-paidassa. Useamman kauden ajan loimaalaisseuran kannattajat saivat nauttia suosikkipelaajansa iskuista ja hirmusyötöistä. Ässäsyöttöjä kertyi kaudessa kymmenittäin, jopa niin paljon, että niillä määrillä syöttötilaston kärkinimi oli ajoittain ylivoimainen. Ei siis ihme, että Ropponen on esiintynyt maajoukkueessakin arvokisoja myöten.
Syksyllä 2022 Ropponen oli erilaisessa ympäristössä aloittamassa uutta kauttaan. Loimaan lakeudet vaihtuivat idyllisiin alppimaisemiin. Antin joukkue oli kahden seuraavan kauden, ennen paluuta takaisin Suomen Mestaruusliigaan, Sveitsin liigassa pelaava Biogas Volley Näfels. Joukkue saavutti pronssia ja suomalaishakkuri valittiin koko liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi.
Millainen kokemus Sveitsi oli suomalaiselle lentopallon pelaajalle?
– Se oli rikastuttava elämänkokemus. Uusi kieli ja uudet ihmiset. Organisaatio oli hyvä ja kaikki toimi. Viihdyin pari vuotta Sveitsissä mainiosti.
TUTO Volleyn päävalmentaja Niskakangas tuntee entuudestaan hyvin Ropposen taidot pelikentällä.
Millaisen hakkurin saat joukkueeseesi?
– Ropponen on minulle hyvin tuttu. Tein paljon yhteistyötä hänen kanssaan Hurrikaanin fysiikkavalmentajana. Antti on hakkurina pisteidenteko vastuussa ja samalla on iso osa joukkueen peli-identiteettiä, eli miten tulemme hyökkäyspeliä pelaamaan. Antin tulo avaa myös tilaa keskihyökkäykseen ja toiseen laitaan. Passitempo tulee vaikuttamaan paljon. Uskon, että Laakson ja Ropposen yhteistyö tulee olemaan sellainen, että se vaikeuttaa vastustajan torjuntaa.
– Persoonana Antti on hyvin vilpitön, rehellisen rempseä aito oma itsensä. Hänen kanssaan on helppo tehdä hommia ja keskustella asioista.
Kysellään vielä Ropposelta uran tärkeimmät kysymykset.
Mikä on urasi toistaiseksi hienoin hetki?
– Suomen mestaruudet Tiikereissä. Etenkin toinen mestaruus, kun pelasimme ratkaisuottelun Kokkolan jäähallissa VaLePaa vastaan. Se oli mieleenpainuva kokemus. Ikimuistoinen oli myös Maailmanliigan ottelu vuonna 2016 Tampereen Hakametsän hallissa Kanadaa vastaan. Valmentaja Sammelvuo laittoi minut kentälle ja voitimme vielä ottelunkin.
Mikä on pahin pettymys?
– Olen hyvä unohtamaan tappioita. Olen oppinut elämäni aikana ymmärtämään, että lentopallo ei ole maailman tärkein asia. Jos jokin yksi pitää mainita, niin Hurrikaanin kanssa hävitty pronssiottelu Akaata vastaan keväällä 2022. Sairastuin vielä koronaan ja yritin toipilaana pelata. Jälkeen päin ajateltuna oli tyhmää pelata puolikuntoisena.
Onko sinulla ollut lentopallossa esikuva?
– Olli-Pekka Ojansivua katsottiin Kokkolassa ylöspäin. Hän on persoonana tosi mahtava ihminen.
Kerro mitä me muut emme vielä tiedä sinusta.
– Aina, kun tulee joku uusi laji, niin innostun siitä helposti. Golfiakin piti päästä aamulla kuudelta pelaamaan ennen lentopalloharjoituksia. Toinen on padel.
Mitkä ovat tulevaisuuden tavoitteesi lentopallossa?
– Pysyä terveenä ja nauttia lentopallon pelaamisesta mahdollisimman pitkään. Ulkomaat eivät ole poissuljettu vaihtoehto, mutta tällä hetkellä haluan olla ihan perhesyistäkin Suomessa.
Kuva ja teksti: Jälkipeli.net
